Lukio

Vanhempani olivat varmoja, että menen lukioon. Isovanhempani sanoivat, että menen lukioon jo ennen kuin olin "julkistanut" päätökseni. Lähes kaikki kaverini menivät samaan lukioon kuin minä. Kukaan ei kysynyt, mikä minusta tulee isona. Kaikki kysyivät, tulenko Järvenpään lukioon.

Olen alkanut miettiä, onko lukio sittenkään minulle se oikea paikka. En edes harkinnut ammattikoulua tai muita vaihtoehtoja, koska lukio tuntui yläasteen ajan niin ilmiselvältä vaihtoehdolta. Ongelma ei suinkaan ollut siinä, ettenkö olisi tiennyt, mihin ammattiin ryhtyisin. Halusin eläinlääkäriksi, lukioon siis kemiaa, fysiikkaa ja biologiaa opiskelemaan! Miksei kukaan kertonut, että lukiossa on niin tylsää?

Sain kuulla monia jänniä asioita lukiosta. Siellä opiskellaan paljon teoreettisesti, oppitunnit ovat pidempiä, pitää ottaa paljon vastuuta. Saa myös päättää itse haluamansa kurssit, rakentaa lukujärjestys, läksyjä ei tarkisteta. . .

Lukiossa minut yllätti se, miten nopeasti jaksot kuluivat ja koeviikot tulivat. Myös opiskelu oli paljon raskaampaa! Ihan oikeasti. Vaikka tekisin töitä vähemmän, hutaisisin läksyt välitunnilla ja niin pois päin, olen jatkuvasti väsyneempi koulupäivien ja läksyjen jälkeen. Vapaa-aika menee nukkuessa.

Lukioon oli helppo päästä. Tarvitsin vain riittävän hyvän keskiarvon. No, se onnistui kyllä. Osasin opiskella, tehdä läksyt ajoissa (välituntisin), osasin oikeat asiat. Nytpä se ei enää riitäkään. Mitä, jos en jaksakaan opiskella kolmea vuotta? Mitä jos en onnistukaan täydellisesti kirjoituksissa? Mitä jos en pääsekään juuri sinne tiettyyn jatko-opiskelupaikkaan? Olen aina luullut, että opiskelu on helppoa. Että pääsen sinne minne haluan. Mitä jos en pääsekään?

Hopeanuoli

Halloweeniin on vielä aikaa, joten tähän väliin jotain ihan muuta. : D

Sen verran innoissani olen Hopeanuoli-pikkujouluista, että päätin tehdä jonkinlaisen postauksen Hopeanuolesta ja Gingasta yleensä.

Elämäni ensimmäinen Hopeanuoli-tapahtuma oli Hopeanuoli-larppi Itä-Suomessa. En ollut tavannut muita faneja aiemmin enkä käynyt missään mangatapahtumassa saati larpannut. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Jännitin myös sitä, miten tulen toimeen vieraiden ihmisten kanssa, sillä olin melkoisen ujo. Viikko toisella puolen Suomea olikin hyvin antoisa. Huomasin myös päässeeni eroon ujoudestani! Kun oli pakko tulla toimeen kaikkien kanssa, ei ollut varaa nirsoilla. Myös saunominen aamuyöhön oli hauskaa. Itse larppaaminen jäi vähemmälle, mutta muukin Hopsu-henkinen puuhastelu oli mukavaa.

Pitkän mankumisen ja suostuttelun jälkeen sain vanhemmiltani luvan osallistua Hopeanuoli-pikkujouluihin, sillä ehdolla, ettei paikalle ole yhtä pitkä matka. Siihen on vielä reilu kuukausi aikaa, joten ehdin hyvin keksiä jotain lahjaksi. :3

Jos jotakuta kiinnostaa, Ginga-kokoelmani: 

Suomennetut Hopeanuoli-mangat

Suomennetut Weed-mangat

Suomennettu Riki-manga

Suomennettu Meteor Gin 2. painos

Suomennettu Hopeanuoli-manga 1, 2 (mukana oli juliste)

Suomennettu Hopeanuoli-manga 1 erikoispainos

2 Mangan mukana tullutta julistetta

Meteor Ginin mukana tullut juliste

Sekä tietenkin suomennetut, leikatut Hopsu-VHS:t! : D

 Lisäksi minulla on paljon itsetekemääni krääsää, lähinnä kirjanmerkkejä ja avaimenperiä. Ja tietenkin Spyron (?) tekemä kirjanmerkki, muistona larpista:

 

Minulle Hopeanuolen fanittaminen on keskittynyt mangojen lukemiseen ja fanitaiteen piirtämiseen. Isoimpia Ginga-aiheisia töitäni on keskeneräinen Weed-maalaus. Muut kuvat olen yleensä saanut päivässä tai parissa valmiiksi, ja ne ovatkin olleet yleensä vesivärimaalauksia tai puukynillä väritettyjä piirroksia. 

Oma piirtely on kuitenkin aina jäänyt yksittäisten kuvien tasolle. Fanisarjakuvan tekeminen kuulostaa houkuttelevalta, mutta Ginga-tietämykseni on niin vähäistä, että tarina tulisi olemaan täynnä aukkoja ja epäloogisuuksia. Todennäköisimmin siis päädyn jonkinlaiseen "Mitä jos..."-tyyliseen tarinaan, jossa koko Hopeanuolen juoni menisi uusiksi - tai sitten ei. Minusta olisi houkuttelevaa tehdä tarina sen pohjalta, mitä väärinymmärryksiä minulla on Gingasta ollut. Näin ollen Hyena ja Smith vaihtuisivat nartuiksi ja miksei samantien Kurotorakin. :D

 

Halloween ja ensilumi

 Eeppiset halloweenpippalot odottavat ensi viikonloppuna. En jaksa tehdä hienoa asua, joten käytän viimevuotista Kaarloasua.

Täällä satoi pari yötä sitten ensilumi. Täytyy jatkossa mennä polkupyörällä tai kävellen kouluun. Enää ei voi ajaa mopolla/piikillä tai rullaluistella.

Lunta on vain pari senttiä, mutta silti se on pakkautunut teillä niin tiukkaan, että se on kuin jäätä.

Kilpikonnani Rouski on saanut köpötellä vapaana mun huoneessa, ja se on ilmeisesti päättänyt pesiytyä mun koneen taakse. Onhan siellä lämmintä ja rauhallista, mutta niin on sen omassa pesässäkin. Pitää vahtia, ettei se revi mitään piuhoja irti tai sotkeudu niihin ja loukkaa itseään.

Teen varmaan myöhemmin paremman halloweenpäivityksen. Nyt odotan, että äiti tulee vaihtamasta renkaita ja mennään kauppaan. En mahtunut kyytiin, joten jäin kotiin.

Kökköi kuvii

Pelkkää kuvaspämmäystä tulossa! =0 Vanhoja, missään julkaisemattomia kuvia -varoitus.

Olin yläasteella luova ja taiteellinen. :3

Sateenkaaren värinen mopoauto

Ysien päivä -asun pää. Olin Hopeanuoli.

Sorkkarautaa ei ollut kiva maalata. :3

Random taulu.

Mun seinämaalaus...

... Jatkuu ...

... Ja jatkuu. :3

Sotkin muidenkin töitä. ^^

Pippurimakrillia aamiaiseksi.

Kolin maisemia muuta larppiporukkaa odotellessa.

Löysin tämmösenkin paikan Järvenpäästä/Sipoosta. En muista kumman puolelta. : D

Vasta niikö näin peruskoulun jälkeen opin muuttamaan kännykän kameran asetuksia... Jatkossa kuvat ei sitten ehkä oo niin pieniä.

Auton alle en jäänyt tänäänkään

Piti valittaa tästä jo eilen, mutten jaksanut enää illalla nousta koneelle.


Autoilijoilla on joku pakkomielle kiilata mun eteen kolmion takaa. Teki mieli tööttäillä nuille, mutta eihän se onnistunut, kun eivät kohmeiset sormet osuneet oikealle namiskalle. Samalla huomasin kadottaneeni hanskani. Vieläkin, sekoitan vilkun ja äänimerkin paikat, koska Riejussa ja Varaderossa ne ovat eri perin..
Tyydyin siis näyttämään epäasiallisia käsimerkkejä ja ohikulkijoille vittuiluun - kypäränsisäisesti tosin.

Omassa asenteessani on se ongelma, että ajan alle, "koska olin oikeassa." Sain inssissäkin kuulla siitä, että luotan liikaa muiden ihmisten kykyyn noudattaa liikennesääntöjä. Aika surullista, että sellaisesta jouduttan huomauttamaan. En voi luottaa siihen, että minua väistetään, kun minulla on etuajo-oikeus. Joudun varomaan kolmion takaa ja vasemmalta tulevia, pihasta ja parkkikselta lähtijöitä, koska minua ei huomata. Autoilijat - varsinkin henkilöautot - eivät harmillisen usein tajua varoa kaksipyöräisiä. He eivät piittaa. Eikä oikeassa oleminen hirveästi lohduta heikompaa osapuolta.
Positiivista tilanteessa on se, että olen oppinut erottamaan ne autoilijat, jotka todennäköisimmin ajavat päälle. Huonona puolena onkin sitten se, että tien viereen pysäköidyt autot saavat minut ylivarovaisiksi niiden suhteen.

Tänään oli semmoinen peruspäivä: vain kaksi autoilijaa meinasi ajaa päälle niin, että jouduin pysähtymään. Molemmat tilanteet olivat siitä hupaisia, että ehdin autot nähdessäni ajatella: "Toi varmaan taas länää mut." Ensimmäisen auton kuljettaja ei vissiin edes missään välissä huomannutkaan minua. Toinen taas ei voinut olla havaitsematta (ellei hän sitten ollut sokea): odotin pitkään autojonossa omaa vuoroani, ja takanani oli lisää porukkaa. Ei se mitään, herra oli hyvä ja ajoi suoraan siihen eteen, tukki risteyksen ja aiheutti päivän toisen rage-kohtauksen.

Näistä kahdesta autoilijasta kyrsiintyneenä purin vihaani ajamalla tasan neljääkymppiä, päästämällä kaikki halukkaat suojateiden yli ja ignooraamalla ihan takapuskurissa (ei, mopossain ei ole puskureita) nuohkanneen auton, jonka seurasta sain nauttia kokonaiset puoli kilometriä.


...Tietääkö joku muuten hyvää korvaavaa sanaa "vittuilulle"?

Järvenpääläiset autokuskit osa 1

Noh niin. Syy, miksi loin tämän blogin, on se,  että voisin purkaa vihaani kanssaihmisiä kohtaan. Lähinnä minua ärsyttävät autoilijat, jotka eivät noudata liikennesääntäjä tai ovat jopa minua huonompia kuskeja.

Tänään, ollessani rauhallisella kävelyllä ja tullessani erääseen risteykseen, huomasin jälleen, kuinka helppoa on jäädä auton alle. Luulisi, että kaikki nyt tietävät, mitä nuo yllä olevat liikennemerkit tarkoittavat. Noh, ilmeisesti eräältä autoilijalta oli kokonaan unohtunut niiden kaikkien merkitys. Siis, että tuo ensimmäinen, tarkoittaa pakollista pysähtymistä, toinen väistämisvelvollisuutta, ja kolmas varoittaa suojatiestä.

Noilla kolmella liikennemerkillähän tarkoitettiin kyseisessä risteyksess sitä, että kolmion ja stop-merkin takaa tulleen auton tulisi väistää risteävällä tiellä kulkijoita, myös jalankulkijoita. Mutta eiväthän liikennesäännöt koske järvenpääläisiä. Ehei, heillä on lupa ajaa pysähtymättä, väistämättä, ihan miten he haluavat, vaikkapa jalankulkijoiden ylitse.

Näin päättyy ensimmäinen valituspurkaus. Lisää luvassa ensi kerralla ellen keksi parempaa aihetta! :3

Voi jumpe ko jänskättää

Noh nii. Tämä olisi sitten ensimmäinen blogikirjoitus piiiiitkään aikaan! Minulla ei ole mitään kokemusta muista blogeista kuin Vuodatuksesta, joten tämä ensimmäinen teksti toimii myös testailuna. Kerron tällai perinteisesti alkuun vähän itsestäni:

Olen 16 nuori Järvenpäästä, aloitteleva motoristi ja sarjakuvapiirtäjä. Osaan olla hyvinkin fanaattinen joidenkin asioiden suhteen, mutta yritän esiintyä lähes normaalina suomalaisena. Sairastan mm. kansantautia nimeltä diabetes mellitus, mikä mahdollistaa sokerihumalahuuruisen pilvikäyttäytymisen.